Mansikkamaa -Peipot style..

Päivää..

Tässä on jonkin aikaa kypsynyt idea mansikoiden istuttamisesta. Se perinteinen ajatus tietenkin olisi ollut että tehdään maahan jonkin sortin pläntti jossa on jotain ravinteikasta muusshia ja tökätään ne sinne. Ja voilá. Mutta ei. Ei meillä.

Meillä on ajatukset lennelleet aina pystypuutarhasta jonkin sorttisiin kuormalavavirityksiin. Jostain tämän tyyppisestä ajatuksesta lähdettiin: Pystypuutarha

Ja koska edelliset asukkaat ovat olleet niin hövelejä että ovat jättäneet ties mitä paskaa pitkin pihoja niin kyllähän yhdeltä tontin nurkalta tietenkin löytyi 130mm PVC putkeakin aikamoinen kasa. Siitä se idea sitten lähti..
Itse oli alunperin sitä mieltä että pystymalli on ehkä turhan radikaali vaikkakin se ihan komea on, ja perusajatus oli että mansikat tulee sen verran ylös, että niiden kerääminen on helppoa. Sitten tultiin siihen tulokseen että ne istutetaan edelleen siihen putkeen, mutta se putki tulee jalkojen päälle vaakaan. Edellisistä projekteista oli jäänyt nurkkiin pätkä painekyllästettyä 51x101 pattinkia ja pari pätkää 48x48 mitallistettua niin niistähän saatiin kätevästi runko kasaan. Aitatolpan jalat napattiin Motonetista matkaan ja pari kulmarautaa ja ruuveja.

Ja kun meilläpäin ei paljoa piirrustuksilla pröystäillä niin eipä siinä muuta kuin rakentamaan sitten...

Kaikki mitat valikoitui oikeastaan sen mukaan että minkä mittaista patikkaa oli sattunut jäämään.. Pattinki oli reilu pari metriä joten siitä saatiin 110cm leveät päätypalat tehtyä, joka tarkoitti sitä että putkien väliksi jäi noin 60cm..

Putki oli 5200 pitkä ja se sahattiin suoraan puoliksi

2 x 2 pätkittiin sopivan mittaisiksi ja lyötiin jaloilla maahan pystyyn. Jalkojen
väli on noin 90cm.

Pattingit tuli kiinni jalkoihin kulmaraudoilla ja 5x35 ruuveilla.

Putken halkaisija oli aika liki 130mm. 127mm kuppiterä sattui löytymään
niin sillä tehtiin sopivat upotukset johon putki painetaan. Päätypala jäi
tarkoituksella vinoon että putket jää hieman eri korkeuteen keskenään.

Putkeen porattiin neljä 75mm reikää 50cm välein joihin mansikat istutetaan

Näin se alkaa hahmottua...

Päädyt tulpattiin 127mm kupilla tehdyillä vesivanerin paloilla,
joiden ympäri kietaistiin hieman juuriestettä. Ei ole tiivis,
mutta ei tarvitsekaan olla..

Sitten vaan hillitön multashow että saatiin putket täyteen multaa. 

Valmiit putket nostettiin paikalleen ja tulpattiin toinenkin pää

Mansikantaimet tökättiin putken reikiin ja alkaa olla valmista

Siellä on mansikan hyvä olla. Eipä kiusaa muurahaiset eikä rikkaruohot.

Herra Peippo rakentaa savustimen

Tadaa! Taas täällä. Kyllä se näyttää vakiintuvan tämä kirjoitustahti tähän kerran puoleen vuoteen. En näemmä ole mikään bloggaaja. Olisi se kyllä pitänyt arvata..
Mutta hei! Kevät on tullut ja se näkyy. Lähinnä siitä että lumi on sulanut.. Mutta myös siitä että kaikenmaailman epätoivoiset projektit saa taas jatkoa. Kämpästä puuttuu edelleen parit listat, mutta ei niillä nyt niin kiire. Ehtii ne syssymmällä. Koska on kevät niin lintusen herrasväki siirtyy tietenkin pihalle!

Tässä on jo pidemmän aikaa kytenyt ajatus siitä, että koska savustaminen on tänä päivänä siis niiiin trendikästä ja cool ja chic ja ties mitä, niin mun on pakko saada savustaa. Ja tähän ei kai lasketa huonosti vetävää puuhellaa joka kyllä savustaa meidän ulos kämpästä aika useasti. Ei kun nyt puhutaan kunnon savustamisesta. Ja se savustin on tietenkin saatava rakentaa itse. Kuinkas muuten.
Olin jo suunnitellut päässäni vaikka minkälaista konseptia kunnes jumalainen onnenpotku asettui tielleni poikittain ja sain ilmaiseksi hyvin vähän käytetyn saunan padan. Mallia helo. Tai mikä lie Karhu tuo tuollainen on. Eniveis.. Siitä se ajatus sitten lähti!

Päätin alkaa soveltamaan ko. laatikkoa savustuskäyttöön ja kun tutkin netistä vähän asiaa, niin totesin että Harvian Kota-savustin on lähes täsmälleen samalla idealla toimiva, mutta on vaan suoraan tehty savustimeksi. Eli miksei tämäkin toimisi. Testasin ensin vaan sitä että jos laittaa rengaspolttimen tulipesään ja lastuja vesitilan pohjalle folion päälle niin mitä tapahtuu.. Ilokseni huomasin että tämähän pelittää kuin unelma. Savua tuli kohtuullisesti kuin pitääkin ja lämpötila on rengaspolttimella suhteellisen helppo pitää aisoissa mutta kuitenkin sopivassa lämpötilassa juuri lihan savustamiseen.

Testipolton jälkeen kiinnitin vielä kannen kunnolla pianosaranalla runkoon ja laitoin sisälle ensin alas ritilän jonka päälle saa rasvapellin / vesiastian ja tein ylemmäs kannakkeet ritilälle johon tulee itse tuote.

 Sitten tuli vielä testattua savustinta oikein käytössä ja paistoin yhden pienen ulkofileen palan siinä. Se onnistui mielestäni kohtuullisesti ottaen huomioon että se oli ensimmäinen testikappale.

Tästä on hyvä jatkaa!

Peipon pesän ensimmäinen joulu

Tämä yliaktiivinen blogi voisi kai päivittyä edes kerran puolessa vuodessa...
Eli kuten kuvasta näkyy, ollaan jo uudenvuoden jälkeisissä tunnelmissa eli joulu kuuluu niin sanottuun menneeseen aikamuotoon. Paitsi Peipon pesässä se ei kuulu. Meillä vietetään joulua kunnes vappupallot valtaa alaa ja joulukuusesta on jäljellä enää tikku nurkassa jossa palaa valot..

Mikä on sikäli ihan jees. Talossa on kuitenkin pieni lapsi. Ja yksi kuusivuotias. ;)
Mutta tosiaan on tullut huomattua että tämä vanha talo näyttää vievän melkein kaiken ajan, ja sitten taasen on niin laiska itse, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Se oli tietenkin arvattavissa kun päästiin vihdoin muuttamaan niin arki tuppaa olemaan kiireistä. Ymmärtänette..

Mutta jouluun. Meillä oli aivan ihana neitsytjoulu tässä uudessa talossamme. Päätimme tehdä sitten kaiken kerralla kunnolla ja kutsuttiin molempien sukujen vanhemmat syömään meille jouluna ja tehtiin kaikki sapuskat itse, aina lähtien kinkusta leivinuunissa ja laatikot myös.

Oli aika rupeama, mutta vaimo oli sinänsä fiksu kun tehtiin laatikotkin pakkaseen ja aiemmin ja kaikkea muuta järin järkevää. Tietenkin. Iltapäivällä lämmitettiin sauna ja avattiin lahjat yhdessä. Ainoa vähän masentava asia oli että ainoa lapsi koko jengissä oli kuumeessa ja korvatulehduksen kourissa koko joulun. Mutta kyllä kun lahjat ilmestyi kuusen alle hänen nukkuessaan niin tuli virtaa vanttuuseen hetkeksi.

Sitä ruokaa sitten tietenkin jäi joitain kiloja tuhottavaksi eikä niitä kukaan niin paljoa saanut syötyä. Ja toisen kautta jos se rosolli nyt niin suurta herkkua olisi oikeasti niin kai sitä jostain ravintolasta saisi ympäri vuoden..


Talon emäntä on koristellut taloa lokakuusta asti ahkeraan. Pistetään vähän kuvia näkyviin ennen kuin ne joku kerää säilöön. Näistä siis kunnia vaimolle. Ja koska tämä blogi ei ole sisustusaiheinen, kuvia varten ei ole siivottu eikä niihin ole palkattu malleja..

Yläkerrassa on oma joulukuusi, tietenkin..

Eteisen ikkunaan on taiteiltu hieno taideteos

Adventtikynttilät

Myös pojan huoneessa on joulu

Miika sai itse valita oman verhokankaansa

Taidetta vanhaan ikkunapokaan

Keittiön jouluverhot. Enkeleitä..

Oviaukkoon laitettiin myös valoa. Lisäksi joulukortit
löysivät oman paikkansa tästä.

Olohuoneen joulutunnelma on jonkin verran pehmeämpi

Joulukuuselle löytyi paikka olohuoneen nurkasta

Talvi on muutenkin ollut jännää aikaa täällä periferiassa. Jotenkin tuntuu että lunta ja pakkasta on enemmän mitä sitä oli kerrostalossa. Vaikka ei ole edes ollut kylmä. Mitäköhän se sitten on kun oikeasti tulee pakkaset. Nyt jo tehtiin sellainen havainto että yläkerran wc-pöntön tulovesiputki kestää pakkasta kymmenisen astetta ennen kuin se jäätyy.. Tekee ilmeisesti pienen mutkan tuolta kylmän sivukkaan puolelta..

Kaikkeen sitä on tottuminen, mutta kaipa se tästä. Loppuun vähän tunnelmaa ja maisemaa.

Peipon pesä toivottaa hyvää alkavaa vuotta 2015!

Sadepäivä, hyvä päivä..

Siis päivittää blogia. Tosin tämä sade ei kestänyt kyllä niin kauaa, että siitä olisi yksikään elävä asia kuten esimerkiksi nurmikko (jota ei kai voi enää laskea elävien kirjoihin) mitään hyötynyt. Toivotaan että sitä tulisi lisää.

Kerrotaan tässä lyhyt tarina liittyen häilyvästi inkarnaatioon. Siis tässä tapauksessa tilan syntymisestä uudelleen joksikin toiseksi tilaksi. Eli tuon meidän puuvajan "eteisen" muuttumista romuläjästä hieman käytännöllisemmäksi..

Tästä siis kyse, vanha vaakakuivuri joka toimii meillä puuvarastona.
Oikealla olevan oven takana on betonilattialla oleva tila, jonka alkuperäistä
käyttötarkoitusta ei tiedetä.. 

Tuollahan oli alunperin kaikki entisten asukkaiden haalimat romut ja vähän päälle, kun ei kukaan ollut vienyt koskaan mitään pois. Joko tunne- tai kustannussyistä. Tai laiskuuttaan. Whatever..

Tämän sortin kuormia vietiin aika monta jäteasemalle. Oli uunia, hellaa, lamppua,
lämmityspatteria, imuria.. Ihan mitä tahansa.

Ja vielä senkin jälkeen, kun romua oli raahattu pois kärrykaupalla, tuntui siltä, että ei siellä mahtunut edes liikkumaan kun tavaraa oli niin paljon. Esim. yhden pienen keittiön kaapit, jotka oli ilmeisesti olleet siellä jo hyvän tovin, noin niinkuin pölystä muodostuneiden vuosirenkaiden perusteella..

Näky oli tosiaan suhteellisen kaoottinen, kun aloitettiin siivoamaan tätä.
Polkupyörä on sentään oma. Ja potkukelkka.. 

Kaikki muut kamat rahdattiin sitten kaatikselle, mutta nuo keittiön kaapit haluttiin jättää, kun ne saisi kätevästi tuonne seinälle säilytystilaksi. Kaikki laatikot ja muut purkit oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempaa historiaa. Mikä alkoi kyllä toistamaan itseään ja jossain kohtaa ja kävi ei niin mielenkiintoiseksi..
Saatiin kuitenkin kaikki ylimääräinen roina siivottua säkkeihin ja vietyä pois.

Tila avartui huomattavasti kun sai kaikki romut sieltä pois. Kaapitkin siirtyivät
lähemmäs tulevaa sijoituskohdettaan.

Kaapit nosteltiin seinille ja alakaappi pääsi pöydän jatkeeksi. Pöytä ei ole
ihan suorassa, mutta saa kelvata toistaiseksi. 

Tila oli loppujen lopuksi paljon suurempi, mitä ajatteli kun se oli täynnä
kaikenmaailman romua. Tuo hillittömän kokoinen lämmityspatteri pitäisi vielä
saada jonnekin heivattua.. 

Tein peräseinälle kätevän rengastelineen muutamasta LVI kannakkeesta kun
löytyi aarteiden joukosta ja pätkästä kakkoskakkosta. Tämä on ptototyyppi
jota ehkä parannellaan vielä.. 

Varastokoukkusarja sattui olemaan tyrkyssä paikallisessa Tokmannissa.
Ajattelin että on siistimpi kuin 6" naulat pitkin seiniä.. Joita muuten riitti..

Sain töistä vanhaa myymälähyllyn taustareikälevyä. Sekä siihen sopivia
ripustuspiikkejä. Tulee siisti ja käytännöllinen työkaluseinä. 

Siniseksi maalattuja autonrenkaita.. Jätänpä vielä arvailujen varaan mitä näistä
onkaan tulossa. Kerron sen sitten vaikka toisena sadepäivänä.

Mutta suurinpiirtein sen pituinen se tarina oli. Ja täällä ei muuten sada vieläkään. Turhaan repisin raivolla kaikki kamat sisälle ja pistin auton ikkunat kiinni. Nyt ne kamat on jaloissa ja autossa on kuuma. Pläh! Mutta tuli ainakin blogi päivitettyä. Vaikka enää ei ole edes se yksi lukija kysellyt tekstien perään, josta voidaan vetää se johtopäätös, että ei tätä ketään lue. Eipä täällä mitään mielenkiintoista olisikaan. Itsekseni täällä jorisen ja omaksi ilokseni näitä kirjoittelen. Oikeasti odotan Pulizeria tai mikä Pulivari se nyt on. Tai rakettimaista internet-julkisuutta joka poikii ties mitä kirjoja ja levytyssopimuksia. 

Jaa, että ajatus karkasi.. No näemmä... Kiitos ja moikka!

-Joni